Ekkun ja Mantan päiväkirja Japanista

Päiväkirjan sivu numero 11

Päiväkirjan sivu 11

Perjantai-iltana menemme tatamille. Manta, Hannu ”Musti” Mustonen ja minä (Ekku). Manta siirtyy pian – työnsä vuoksi – seuraamaan nuorten harjoittelua toiseen saliin. Jäämme Mustin kanssa pääsaliin. Sali täyttyy mustavöisistä judokoista. Mukana on juuri MM-kisan käyneitä urheilijoita. Kisatunnus on vielä kiinni judotakin selässä. Täällä olo vaatii hieman samurain sielua, sillä aina on olemassa se mahdollisuus, että joku oikea urheilija tulee hakemaan randoriin – harjoitusmuotoiseen otteluun. Treenaamme Mustin kanssa hikeen saakka. Ympärillä tehdään samoin. Kovaa kamppailua näkyy joka puolella. Manta tulee takaisin ja treenaamme keskenämme. Fiilis on todella hyvä. Välillä aion jo haastaa muutaman japanilaisen randoriin. Onneksi järki voittaa, ja tyydyn seuraaman kovia kamppailuja tässä suuressa judopyhätössä.

Tapaan uudelleen nuorten harjoituksia ohjanneen Kenji Takanon. Hän kysyy yllättäen, että treenataanko Suomessa kataa (muodollinen liikesarja). Kerron, että ilman muuta sitä treenataan, ja että meidän omassa seurassakin on kovatasoisia kata–kilpailijoita. Sivulauseessa hän kertoo olevansa tuore Maailmanmestari Katameno-katassa (mattotekniikoiden kata). No jopas jotain!? Esittelen hänelle oitis Hannu Mustosen, joka on yksi Suomen parhaista kataopettajista. Hannu jääkin saman tien kiinni kata–keskusteluihin MM-kultamitalistin ja hänen parinsa kanssa.

Perjantai-illan judoharjoitus päättyy. Olemme olleet tatamilla treenaamassa puolitoista tuntia. Tuntuu hyvälle. Judo on mukavaa. Veri vetäisi meitä kaikkia kovempiinkin kamppailuihin. Olemmehan treenanneet ja kilpailleet – kymmenkunta kiloa sitten – paljon ja kovasti. Täällä kova treeni on kuitenkin liian kovaa. On se sitä Suomessakin. Jätämme tosikamppailut nuoremmille, oikeille urheilijoille. Kazakstanin yrmeä valmentaja jää hyppyyttämään omia urheilijoitaan vielä salin pimentyessä. Ei ole helppoa pyrkiä huipulle.

Poistumme judosalista. Kumarrus ovella. Siirrymme paljain jaloin ja hikisinä kolme kerrosta alaspäin. Vahtimestari sanoo selvällä suomenkielellä - Kiitos. Täällä on ollut suomalaisia aiemminkin. Huomenna lauantaina muutamme toisaalle, sillä paikallisista juhlapyhistä johtuen Kodokan onkin kiinni sunnuntaina ja maanantaina.   

Terveisin Ekku ja Manta

Päiväkirjan ensimmäinen sivu

Päiväkirjan toinen sivu

Päiväkirjan kolmas sivu

Päiväkirjan neljäs sivu

Päiväkirjan viides sivu

Päiväkirjan kuudes sivu

Päiväkirjan seitsemäs sivu

Päiväkirjan kahdeksas sivu

Päiväkirjan yhdeksäs sivu

Päiväkirjan kymmenes sivu