Ekkun ja Mantan päiväkirja Japanista
26.9.2010
Päiväkirjan sivu numero 12
Päiväkirjan sivu 12
Jätämme Kodokanin ennakkosuunnitelmista poiketen jo lauantaina. Täällä on lomaviikonloppu, joka jatkuu maanantain vanhusten päivään asti.
Olemme etukäteen arponeet seuraavaa matkakohdetta Tokion sisällä.
Valitsemme Asakusan. Etsimme hotellia sateessa internetin sijaan. Juhlapyhien vuoksi vasta neljäs hotelli tärppää. Se sijaitsee Asakusan ihastuttavan torialueen vierellä. Torialue – tai oikeammin kymmenien kujien muodostama hauska kauppa-alue - alkaa Senso-Ji -temppelialueelta. Jos ymmärrän oikein, temppeli liittyy buddhalaisten armon jumalaan, jonka kaksi kalastajaa oli saanut saaliikseen läheisestä joesta.
Täällä on hauska vain kävellä ja katsella. Kojuissa myydään värikkäitä kimonoita, hassuja sandaaleja, ihastuttavaa ruokaa, monenlaista juomaa, käsityönä tehtyjä astioita, tuhansia erilaisia syömäpuikkoja, matkamuistoja, verhoja. Hei – siis vaikka mitä! Riksakuskit vetävät kärryissään matkailijoita ja olkihattuiset oppaat neuvovat ahkerasti. Koska lomat ovat täällä lyhyitä, ne hyödynnetään täysillä. Turistit täällä näyttävät olevan lähes kaikki japanilaisia.
Viihdymme Asakusan kujilla koko lauantai-illan. Syömme hauskassa katukuppilassa. Kukaan ei puhu englantia ja ruokalistakin on vain japaniksi. Saamme kuitenkin tilattua syötävää hieman arpomalla. Syömme erinomaista salaattia, läpinäkyviä nuudeleita höystettynä lihapaloilla sekä vihanneksia sisältävän pannukakun paloja.
Sunnuntaina heräämme reippaasti, sillä olemme saaneet kutsun päiväkahville Suomen suurlähetystön lähetystösihteerin kotiin. Saavumme Tokio–Towerin läheisyydessä sijaitsevalle alueelle hyvissä ajoin. Emme mene kuitenkaan kylään etuajassa, vaan kierrämme hetken ihastuttavaa vanhaa puistoa.
Vähän ennen sovittua aikaa etsimme sisäänkäynnin 30-kerroksiseen rakennukseen. Alueella on lähetystöjä ja työntekijöiden asuntoja. Kamerat seuraavat liikkeitämme.
Pääsemme vahtimestarin ohi hissiin ja kiidämme äänettömästi 28–kerrokseen. Isäntä on vastassa. Olohuoneesta avautuu henkeäsalpaava näky Tokion ylle. Perheen parivuotias tytär on aluksi hieman ujo. Pian kuitenkin tytön edustusvaatteet lentävät nurkkaan ja touhukas leikki alkaa.
Kahvipöydän ääressä puhumme vaikka mistä. Vaikuttaa siltä, että talon rouva ja Manta puhuvat – me miehet kuuntelemme. Vertailemme Japanikokemuksia. He ovat asuneet tällä vuoden. Puhumme paljon myös judosta. On hyvä, että joku Suomen lähetystössä tietää jotain Japanin kansallislajista.
Kylässä vierähtää kolme tuntia. Kutsumme heidät kesällä mökillemme. Poistuessamme kumarramme vaistonvaraisesti, mutta sen lisäksi halataan. Hauska vierailu. Kävelemme helteessä hetken, mutta pian laskeudumme alas metron varjoon ja palaamme Asakusaan. Huomenna alkaa viimeinen täysi matkapäivä.
Terveisin Ekku ja Manta