Ekkun ja Mantan päiväkirja Japanista
9.9.2010
Päiväkirjan sivu numero 4
Heräämme hieman sateiseen Osakan aamuun. Taivas on harmaa, mutta mieli kirkas, Rautatieasemalta ostamme sateenvarjon. 10 euroa. Manta ostaa myös tukkanauhat. Niissä on kukkia. Maksavat sateenvarjoa enemmän. Ovat kyllä kauniimmatkin.
Japanissa pikajunilla on nimet. Koda -juna kiidättää meidät Hijemin kaupunkiin. Siellä sijaitsee legendaarinen linna. Se on, harvinaista kyllä, säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan vuosisatoja. Perusta rakennettiin 1300–luvulla, ja nykymuodon linna sai vuonna 1580. Siis se on aika vanha rakennus. Tämän hienon linnan uumenissa on tehty James Bond–elokuvia sekä osia hienosta viimeinen samurai- elokuvasta.
Linnan päärakennus on juuri nyt remontissa. Remontti kestää vielä vuoden. Pääsemme tutustumaan vain pieneen osaan historiallista kokonaisuutta. 35 asteen lämpötilassa tämä harmittaa. Linnan länsimuurin sisään kätkeytyy muun muassa naisten osasto, jossa Japanin prinsessa Sen asui. Tarinat kertovat, että elämä naisten osastolla oli vilkasta. Itse kaupunki on pieni ja juuri nyt hiljainen. Joka korttelissa seisoo liikennepoliisi, vaikka liikennettä ei juuri ole. Vain me kaksi sekä polkupyöräilijöitä.
Kierrämme kortteleita ja vierailemme muutamissa kaupoissa. Alennusmyynnit kertovat parhaan matkailusesongin olevan jo takana. Ostamme postikortteja ja kierrämme tavaratalon hauskassa ruokaosastossa. Ostamme evääksi kuivattuja mangoja ja riennämme junaan, joka palauttaa meidät takaisin Osakaan. Tarkemmin Shin-Osakaan.
Asemalla kuulemme, että juna-aikataulut ovat sekaisin. Tokion koillispuolella on riehunut taifuuni. Se on sortanut teitä ja aiheuttanut ongelmia junaliikenteelle. Emme saa junaan paikkalippuja, mutta se ei haittaa alle tunnin matkalla. Pian olemme takaisin Osakassa. Taifuunista huolimatta kaikkialla on rauhallista. Illan TV-uutiset toistavat taifuunin aiheuttamia tuhoja. Ne näyttävät pahalle. Laitamme lapsillemme viestin, että kaikki on kunnossa. Jos vaikka taifuunia uutisoitaisiin Suomessa.
Torstaina kiidämme Tokioon HIkari –pikajunalla. Löydämme helposti seuraavan hotellin. Matkalaukut puretaan. Pian sen jälkeen laskeudumme kuumalle, vilkkaalle kadulle ja etsimme postin. Lähetämme ensimmäiset postikortit. Monimuotoisen ja hauskan postitusoperaation jälkeen siirrymme junaan ja metroon – päätepisteenä MM-kisojen näyttämö Yoyogi -halli. Kahden asemanvälin jälkeen saavumme Yoyogi -puiston reunaan, josta edelleen jatkamme puiden varjostamaa jalkakäytävää pitkin kohti MM-areenaa. Opasteet ovat selkeät.
Urheiluhalli löytyy pian. Kävelemme iltapäivän auringossa kohti pääsisäänkäyntiä. Kulkureitin vasenta reunaa koristavat kirjavat myyntikojut. Oikealla on kaunis kiviaita. Yksi kivi liikahtaa. Kas vain – sehän onkin Jukka ”Riisi” Laitinen (moninkertainen Suomenmestari ja senioreiden MM-mitalisti) Suomesta. Järkälemäinen suomalainen, joka istuu hyvin kiviaidan jatkeeksi. Hänessä todella on raameja japanilaiseen kiviaitaan. Vaihdamme kuulumiset ja jatkamme eteenpäin.
Kisapaikan edustalla on rauhallista, ja lippupisteestä tiedustelemme etukäteen varattuja lippujamme. Saamme liput pian, ja kääntyessämme lippukojuilta takaisin tuloreitille, varjostaa tietämme häikäisevä joukko Tiklkurilan judokoita, Kari Helin, Henkka Kupiainen ja Ulla Jalo-Virtanen paistattelevat Japanin päivää. Hannu Mustonen on vielä sisällä kisapaikalla.
Onpa ihanaa tavata. Pian joukkoon liittyy itävaltalaistunut Jouni Hietasola. Kun suomalaiset tapaavat Japanissa, on meillä enemmän puhuttavaa kuin Suomessa.
Ilta tummuu. Olemme sopineet tapaamisen Judoliiton puheenjohtaja Tapio Mäen kanssa klo 18.00. Hän saapuu täsmällisesti. Tapsa kertoo, että joukkueen pukujen kanssa on ollut ongelmia. Urheilijat ovat joutuneet yllättäen hankkimaan uudet judogit. Nykyiset asut eivät olekaan, ennakkotiedoista poiketen, hyväksyttyjä kisa-asuja. Harmillista ja kallista! Mutta näillä säännöillä mennään nyt – ja ihmetellään myöhemmin.
Tokion ilta hiljenee. Ja hieman viilenee. Saavumme hotelliin. Avaan urheiluruudun. Selostuksesta en ymmärrä mitään, mutta kuvasta kylläkin. Urheiluruutu näyttää judoa. Baseball on saanut väistyä.
Terveisin Ekku ja Manta