Ekkun ja Mantan päiväkirja Japanista
11.9.2010
Päiväkirjan sivu numero 5
Helsingin metrossa ei ole täyttä. Täällä Tokiossa on.Laajaan sosiaaliseen reviiriin tottuneita suomalaisia se ahdistaa. Tosin ei meitä lähikontaktiin tottuneita kamppailulajin taitajia.
Saavuimme juuri pari pysäkkiä Shinjukusta Sangen-jayaan. Vietimme romanttista iltaa Tokiossa: juhlimme Judoliiton valmennusvaliokunnan puheenjohtajan ja hallituksen jäsenen Harry Haltun ja Annen pari päivää vanhaa kihlausta. Harry kihlasi Annen romanttisesti Kyotossa. Mikä voisikaan sopia paremmin suurelle suomalaiselle samuraille. Onnea molemmille vielä kerran!
Nyt päivät ovat hieman kaavamaisia.Herätys aamulla klo 8.00 (Suomessa klo 02.00). Verho ylös ja katsaus päivän säähän. Näkymä on yksitoikkoisen kuuma. Aamupalaksi miso–keittoa, munakasta, salaattia, paahtoleipää ja joitain tuntematontakin. Merilevää lennähtää vähän joka ruokalajin päälle. Juomaksi tuoremehua ja kahvia tai teetä. Yleensä kahvi on Japanissa erinomaista. Tälle hotellille se ei ole tyypillistä.
Aamupalan jälkeen lyhyt kävelymatka vilkkaan torimaisen kadun läpi junaan.Yksi pysäkki ja vaihto metroon. Toinen pysäkki ja olemme Hara-jukun asemalla, josta on viisisataa metriä kisapaikalle. Matkan voisi kävelläkin, mutta tässä kuumuudessa kävely ei maistu.
Kisakatsomossa ihastelemme hienoa judoa– tietenkin. Olemme olleet parissa viimeisessä arvokisaturnauksessa töissä. On mukavaa olla välillä katsomossa ja nauttia itse judosta. Uusien sääntöjen myötä judo on liikkuvampaa ja heittoja tulee enemmän.
Aika ajoin verryttelemme kävelemällä hallin käytävillä ja Sponsor Villagessa. Siis myymäläalueella. Siellä tapaamme muutamia tuttuja. Vaikkapa Tikkurilan judokoita pukujen ostossa. Tai vaikkapa Densign Whiten (7.dan). Hän on Ison Britannian Judoliiton puheenjohtaja ja EJU:n eli Euroopan Judo Unionin Sport Director. Tutustuimme häneen Tampereella järjestettyjen EM-kisojen yhteydessä, ja olemme törmänneet häneen aina silloin tällöin. Hän jännitti ensimmäisen brittimitalin puolesta. Ja myöhemmin illalla mitali heille tulikin. Pohdimme hetken myös Japanin uutisiinkin levinnyttä tietoa lasten kovahkosta kohtelusta japanilaisissa judoseuroissa. Tulkitsen, että keskustelu jatkuu Euroopan Judo Unionin sisällä.
Toisella tauolla törmäämme Goerge Kerryyn.Georgen, pesunkestävän jo yli 70–vuotiaan skotin kanssa teimme paljon töitä, kun järjestimme nuorten EM–kisoja Suomessa 1991. Sen jälkeen olemme tavanneet erilaisissa kansainvälisissä judotilaisuuksissa. Hauska mies.
George käyttää arvonimeä sir. Hänet lyötiin ritariksi jo joitain vuosia sitten. Aiemmin hän kertoi meille muun muassa opettaneensa judoa kuningasperheen lapsille. Helmikuussa 2010 hän sai 10. danin. Onnittelimme häntä siitä. Hän kertoi olevansa erittäin ylpeä saavutuksestaan ja sanoi: ”there are only ten of us”. Valmentajan roolissa hän on ollut taitava: ohjasi itävaltalaisen Peter Saisenbacherin olympiakultaan Moskovan ja Los Angelesin Olympialaisissa.
Tarinan edetessä Georgen takaa ilmestyy raamikas belgialainenlegenda Robert Van de Walle (s 1954). George esittelee meidät, mutta me tunnemme Robertin entuudestaan. Hän veti kesäleirejä Suomessa. Robert on aikoinaan otellut viisissä olympialaisissa ja kultainenkin mitali löytyy palkintokaapista. Juttelemme hänenkin kanssaan hetken. Hän muistaa hyvin vielä kesäleirit. Robert ja George ovat kisoissa tarkkailijoina ja laativat raportin kansainväliselle judoliitolle.
Käytävillä kävely saa riittää, sillä kohta alkaa Johanna Ylisen ottelut. Ja se jännittää todella.
Liimaudumme hieman epämukaville tuoleille ja lähes samaan aikaan päävalmentaja Mika Mukkula ja Johanna astelevatkin jo areenalle. Meno on rytmikästä. Johannan poninhäntä liehuu kuin emännän viiri suomalaisessa koivumetsässä. Kuulen melkein Porilaisten marssin soivan.
Havahdun vasta, kun Johannan kolmas ottelu päättyyjapanilaisen suorittamaan ipponiin. Tätä ennen olemme seuranneet intensiivisesti Johannan kahta aiempaa kamppailua. Ne ovat olleet hienoja. Johanna on ollut urheilullinen ja aktiivinen. Esittänyt hienoa judoa ja kamppaillut sitkeästi – antamatta tuumaakaan periksi (lue tarkemmin judoliiton kotisivuilta). Tikkurilan raati antoikin Johannalle upeat pisteet. Tähtihetkeksi nostimme ipponin arvoisen voiton venäläisestä vastustajasta. Kamppailu päättyi Johannan vastaheittoon (10-0), kun ottelua oli enää jäljellä parikymmentä sekuntia. Raatimme tulkitsi, että voittoheitto oli ouchi-gari. Ottelu Japanin Yoshie Uenoa vastaankin oli kaunista katsottavaa. Ueno on nyt kaksinkertainen MM–kultamitalisti.
Sydän tykytti Johannan hienojen otteluiden aikana. Sydän tykytti, kun juhlimme Harryn ja Annen kihlausta Tokion yössä. Nyt on pakko levätä.
Terveisin:
Ekku ja Manta