Ekkun ja Mantan päiväkirja Japanista
15.9.2010
Päiväkirjan sivu numero 7
Päiväkirja, osa 7
Matkamme alkuhelteet hikoiluttivat suunniteltua enemmän. Vaatteita likaantui. Vaeltaessamme ”kotikylämme” katuja vastaan tuli itsepalvelupesula. Ahaa! Päätimme vielä samana iltana pestä pyykkiä. Pikainen ruokailu lähikuppilassa. Ja reipasta marssia takaisin hotellille likapyykkiä noutamaan.
Pesula sijaitsee kaksi korttelia hotellistamme länteen. Juoma-automaatit sen molemmin puolin luovat idän tunnelmaa pyykkipulverin tuoksuiseen pienehköön koppiin. Siellä rivissä seisoo – kuin seitsemän taivaallista soturia – seitsemän vaatteita hoitavaa konetta. Osoitan ensimmäistä, sinistä pyykkäriä. Ohjeet ovat japaniksi, mutta ymmärrän, että kone pesee ja kuivaa kaiken, mitä nieluunsa saa.
Manta avaa pyykkikassit. Pyykit lajitellaan kahteen eri koneeseen. Pesuaine joukkoon. Kolikko koneeseen ja naps, kannet napsahtavat kiinni ja koneet käynnistyvät. Kuin pahaa ennustaen, sillä juuri nyt – juuri nyt – osuu silmään ainoa englanninkielin kyltti: DRYER. Siis kuivaaja. Hienoa. Likapyykkimme pyörivät kahdessa hienossa kuivaajassa pyykinpesujauheineen. Eikä kuivausta voi keskeyttää. Tässä meillä varsinaiset maailmanmatkaajat!
Kuluu hetki jos toinenkin, ennen kuin kuivurit lopettavat työnsä. Nostamme ulos kuivatut ja pesujauheella kyllästetyt vaatteet ja saatamme ne vihdoin oikeisiin pesukoneisiin. Kurkkaus kuivuriin kertoo, että pesujauheet ovat keskipakoisvoiman avulla jääneet kuivurin pohjalle. Hieno yllätys seuraavalle pyykkien kuivaajalle ;-)
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaatteet saadaan pestyä ja jälleen uudelleen kuivattua. Manta kerää herkin ottein kuivatut, pestyt ja jälleen kuivatut vaatteet judon MM-kisoja mainostavaan kassiin, ja riennämme kadulle sateeseen. Onneksi vaatekassi sentään on vedenpitävä.
Tokion arki on hauska ja lämmin. Pyykkireissun lisäksi ihmettelimme valuutanvaihtoa paikallisessa rahalaitoksessa. Operaatio kestää lähes tunnin. Koko homma meinasi jäädä kiinni siitä, kun emme muistaneet majapaikkamme katuosoitetta. Onneksi internet pelasti. Ja ehkä se, että meitä palvellut virkailija oli vieraillut Suomessa ja Suomenlinnassa.
Tänään keskiviikkona vierailimme ensimmäisen kerran Kodokanissa. Seurasimme kolme tuntia nuorten harjoittelua. Isäntämme oli Mikohiro Mukai. Kodokanista ja judosta kerromme lisää seuraavilla päiväkirjan sivuilla.
Hyvästelimme tänään matkakumppaneistamme Henkan ja Ullan. He palaavat Suomeen huomenna. Jarkko ja Lauri ovat lentäneet Suomeen jo aiemmin ja Karikin on poistunut Tokiosta. Tyynenmeren saaret hiljenevät. Saaria miehittää meidän lisäksi Tikkurilan joukkueesta enää Hannu ”Musti” Mustonen. Kiitos Jarkolle, Laurille, Karille, Ullalle ja Henkalle hauskasta matkaseurasta!
Tokion ilta Sangen-jajassa pimenee nopeasti. Valomeri ikkunastamme on päättymätön. Ilmastointi kohisee. Manta pakkaa matkalaukkuja. Huomenna muutamme Kodokaniin. Asumme ja elämme judon alkujuurilla seuraavat kuusi päivää.
Terveisin: Manta ja Ekku