Päiväkirjan sivu numero 8

Kodokan : A place to teach the path

111 vuotta sitten, Meijin vuonna 42, Kodokan perustettiin juridisesti. Täällä vuodet lasketaan edelleen keisarin hallintovuosina. Nyt on vuosi 22. Nykyiselle paikalleen Kodokanin peruskivi muurattiin 1958. Suomen Judoliiton perustamisvuonna. Tuskin vielä tuolloin japanilaiset tiesivät, miten erinomainen liikepaikka heillä Bunkyo-ku:ssa on tänään.

Saavumme metrolla. Kasugan pysäkiltä löytyy selkeät opasteet Kodokaniin. Opasteita noudattaen nousemme metrotunnelista maan pinnalle. Sade on tauonnut. Lyhyen kävelymatkan jälkeen olemme perillä. Nopea silmäys judon kehtoon ulkoapäin. Ensivaikutelmana Kodokan näyttää ikään kuin puristuvan mahtavan Tokio Dome Cityn ja pilviin nousevan, lennonjohtotornia muistuttavan virastotalon väliin. Dome Cityn jättimäisen baseball–hallin mainosvalot työntyvät ulos kohti tivolia, josta valomeri jatkaa suuren kauppakeskukseen. Ihmisiä kulkee jättimäisenä, katkeamattomana mustatukkaisena virtana eri suuntiin. Toisella puolella aluetta nousee virastotalo 25 kerrokseen, josta löytyvät kaupungin perheasioiden palvelut ja verovirasto.

Kodokan näyttää antautuneen markkinavoimien puristuksessa näiden kahden jättiläisen väliin. Pieni kirsikankukka ylimmässä kerroksessa on ainoa judomainos - Jigoro Kanon patsas ei pärjää kilpailussa Dome Cityn mainosvaloille.

Sisäänkäyntejä on kaksi. Menemme sisään ensimmäisestä – alkuperäisestä. Ovi antaa suurehkoon aulaan. Täällä aika on pysähtynyt. Aulan yleisilme tuo mieleeni Itä-Euroopan julkiset tilat. Takana kaartuva palvelutiski on luotaan työntävä. Oikealla on ovi: ”International Department”. Sukellamme matkalaukkuinemme sisään pieneen huoneeseen. Vastaamme lennähtää Tomoko Nishiyama (Länsivuori). Hänen hyväntuulisuutensa peittää alleen toimiston ankeuden. Hänen kanssaan Manta on hoitanut kaikki käytännön järjestelyt. Tomoko puhuu sujuvaa englantia. Se on täällä harvinaista. Täytämme lomakkeita. Hymyilemme ja täytämme lomakkeita.

Saamme huoneen 318. Karavaanimme siirtyy seuraavalle ovelle ja edelleen hissiin. Kolmas kerros käsittää majoitustilat. Hostelin, kuten he sanovat. Pian huomaamme, että hostel on ylisana tässä yhteydessä.

Olemme tilanneet parhaan huoneen. Se löytyy käytävän perältä. Iltapäivän kajo siivilöityy vastaan elämää nähneen laskosverhon läpi. Huone on ankea, kerta kaikkiaan. Tapetit ovat likaiset ja useasta kohti repeilleet. Saumat irvistävät kuin kuristuksessa kiemurteleva uke (vastustaja). Tilava huone tosin on, mutta ainoana mukavuutena on suuri kassakaappi, johon meillä ei ole avainta sekä lankapuhelin, jolla ei voi soittaa minnekään. Kassakaapin sijaan kaipaisimme jääkaappia, sillä aamupalaa hostel ei tarjoa. Internet yhteyttä ei löydy koko talosta. Tämä ankeus hieman jo huvittaa, kun luemme ohjeen: Lämmintä vettä saa klo 18-21. Niin ja tämä maksaa 90 €/yö! Samalla rahalla olemme aiemmin saaneet hyvin tasokkaan hotellihuoneen aamupaloineen ja yhteyksineen ulkomaailmaan!

Kierrämme taloa hieman enemmän. Toinen kerros on siisti. Se kätkee sisälleen museon ja luentotiloja. Neljättä kerrosta hallitsee vastaanottopiste, jonka kautta judokat siirtyvät saleihin. Vastaanottoaulaa reunustaa sotilaallisen siistit kenkähyllyt. Tästä eteenpäin liikutaankin ilman kenkiä. Edes zoreja – sandaaleja – ei sallita.  Sydän löytyy seitsemännestä kerroksesta. Täällä on 100 m2 suuruinen Grand Dojo. Joustoalusta on rakennettu eritavalla kuin meillä. Koko tatamiala joustaa kerralla. Suuret ikkunat tunkevat valoa sisään kahden kerroksen kokoiseen harjoittelusaliin. Toista kerrosta reunustaa joka sivustalla katsomo. Paikkoja on noin 400. Eteläseinustalla on kuin pieni näyttämö. Se on yosegin – kunniavieraan paikka. Näyttämön takaseinällä on Jigoro Kanon kuva. Muutoin koroketta hallitsee vanha tuoli ja pöytä.

Kerrosta alempana on kaksi pienempää salia. Molemmissa on suuret ikkunat ja samanlainen joustoalusta. Tatamia kertyy kahden ottelualueen verran – reilusti. Kaikki salit ovat upeita, siistejä ja asianmukaisen pelkistettyjä. Ne magneetin lailla vetävät judokaa tatamille.

Alimmasta kerroksesta löytyy ravintola J´bien. Nyt se on suljettu. Pieni Kodokan –tuotteita tarjoava myymälä, ehkä oikeammin kioski, sijoittuu ala-aulaan.

Kello on 16. Lasten harjoitukset alkavat klo 16.30. Puemme päälle judokin. Tuttu sotisopa luo turvallisuutta ja veri alkaa kiertää. Vielä vyö solmuun ja sitten menoksi. Ankean huoneemme peltiovi loksahtaa kiinni ja seuraava seikkailu alkaa.  

Terveisin:

Manta ja Ekku

PS: Jossain vaiheessa tulee lisää juttua itse harjoituksista. 

Päiväkirjan ensimmäinen sivu

Päiväkirjan toinen sivu

Päiväkirjan kolmas sivu

Päiväkirjan neljäs sivu

Päiväkirjan viides sivu

Päiväkirjan kuudes sivu

Päiväkirjan seitsemäs sivu