Elämysmatka junioreiden Euroopan huipputurnaukseen Varsovassa

Euroopan kolmen suurimman juniorijudoturnauksen joukkoon kuuluva Varsova Judo Open oteltiin noin 1100 judokan toimesta 26.-27.syyskuuta. Kilpailut käytiin kolmessa ikäluokassa; U15-sarjassa (2001-2002 syntyneet), U17-sarjassa (1999-00) ja U20-sarjassa (1996-98). Suomen säännöistä poiketen nuorimmassa ikäluokassa sallittiin myös kuristukset ja käsilukot.

Kaksipäiväiseen massiiviseen judotapahtumaan otti osaa kilpailijoita kaikkiaan lähes 30 eri maasta – kaukaisimmat aina Brasiliasta saakka. Tikkurilan Judokoista kovatasoiseen turnaukseen uskaltautui ensimmäistä kertaa Toni ja Tiia Uusitalo.

Sunnuntaina oteltiin peräti kymmenellä tatamilla yhtä aikaa hulppeassa Torwar-urheiluhallissa. Tonilla ja Tiialla oli tuuria, sillä molempien sarjat sijoitettiin samalle tatamille. Viiden tunnin odottelun jälkeen alkoi tapahtua. Tiian sarjan ottelut siirrettiin lennosta, ilman varoitusta viereiselle tatamille, ja kuinka ollakaan koettiin tilanne, että sekä Toni että Tiia olivat samaan aikaan tatamilla.

Kasvupyrähdyksessä olevan Tonin kanssa tehtiin päätös, ettei lähdetä pudottamaan painoa U17-sarjan 46-kiloisiin, jonne hänet oli ilmoitettu ennakkoon. Kisavaaka näytti lauantai-iltana Puolassa kuitenkin yllättävän vähän, joten pienellä jumpalla Toni olisi saanut itsensä halutessaan alhaisimpaan painoluokkaan, jota Suomessa ei ole edes kisakalenterissa.

Hiukan ”alipainoisena” U50-luokkaan lähtenyt Toni venyi erinomaisesti ensimmäisellä kierroksella. Puolan Szymon Gorka kompastui Tonin yllättävään pystytekniikkaan, jota hän ei ollut aiemmin väläytellyt kilpailuissa – eikä edes oikein harjoituksissa. Näyttävä ippon-voitto toi 2. kierroksella vastaan ensimmäistä kertaa Tonin uralla mustavöisen vastustajan.

Rashad Bakshaliev ei halunnut lähteä Tonin kanssa pystyjudoon. Azerbaidzhanilainen riuhtaisi Tiksin edustajan tatamin pintaan. Toni väisti ensin käsilukon ja vielä voimakkaan jalkakuristuksen mutta väkivahva vastustaja sai tönäistyä Tonin selälleen ja otti siitä mattosidonnan, josta ei ollut pois pääsyä.  

Muita otteluita ei enää herunut, koska azeri hävisi jatkossa Varsova Openin voittoa puolustaneelle Mauro Martinille. Tonin U50-sarjassa nähtiin tatamilla useita potentiaalisia EM-kisaehdokkaita ensi kesänä Tikkurilan Judokoiden järjestämälle kadettien EM-kilpailuille. Tonin saldoksi jäi siis yksi voitto ja yksi tappio vajaan 30 tasokkaan judokan sarjassa.

Tiia sijoitettiin yläkaavioon, jonne oli arvottu U15-tyttöjen 63-kiloisten parhaimmisto. Kilpailijoita oli Tiian sarjassakin herkullisesti seitsemästä eri maasta. Tiialta vaadittiin avauskierroksella venymiskykyä ja kuntoa.

Yhdeksän sekuntia ennen täyttä aikaa Tiia venytti yukolla ottelun jatkoajalle puolalaista Emilia Kowalskia vastaan. Huipputasainen kamppailu oli Varsovan turnauksen pisin ja kesti lähes kolmen perättäisen judomatsin verran. Tuomarit eivät voineet ratkaista ottelua shidolla, koska molemmat olivat rättiväsyneinäkin aktiivisia. Lopulta Tiia kasteli vastustajan kyljen tatamin pintaan ja päätti maratonottelun.

Verenmakusuussa voitto-ottelun jälkeen ollut Tiia ei saanut juurikaan palautumisaikaa, kun sarjan suvereeni kultamitalisti Nina Gersiova asteli vastaan. Voimakas ja tekninen slovakialainen läväytti painavan kahvaiskun Tiian korvanjuureen ja niskaan sekä salamannopean 10-0-voiton tuoneen Koshi Guruman. Gersiovan tilastot ja esitykset ovat sitä luokkaa, että hänet nähtäneen alle 18-vuotiaiden EM-kotikisoissa tulevana suvena.

Keräilyerissä Puolan ulottuva ja vahvakätinen Anna Pas ei antanut armoa Tiialle. Pas väisti Tiian vastaheittoyrityksen, horjutti pitkillä jaloillaan Tiian kyljelleen ja sai jatkotilanteesta mattosidonnan, joka piti loppuun asti. Tiia hävisi sarjan voittajalle ja tasokkaalle pronssimitalistille. Harmitukselle ei jäänyt sijaa, kun häviää itseään paremmille – ja vuoden vanhemmille ottelijoille.  

Mitä kaikkea oppia tarttui sitten haaviin Puolan-matkasta? Fysiikkapuoleen on alettava kiinnittää ajoissa huomiota ja lajivoima on saatava pari pykälää korkeammalle tasolle. Vahvempi ottelijoista määräsi lähes poikkeuksetta ottelun kulun ja lopputuloksen. Varsinkin tyttöjen isompien sarjojen fysiikka, hiottu otetaistelu ja jalkojen voimataso yllätti. Ero Suomen tai Viron mittelöihin oli valtava.

Poikien sarjoissa olisi hyvä kuulua oman painoluokan yläkastiin sekä mattojudossa oltava hyvää, mielellään lähes erinomaista tasoa suomalaisen mittapuun mukaan. Mattojudo oli pojissa yllättävän korostuneesti esillä. Käsilukot olivat kovassa huudossa ainakin kevyimpien painoluokkien matseissa ja valitettavasti silmiin osui muutama kyynärpäävamma. Aika usein nähtiin, kuinka vahvakätinen judoka repi väkisin vastustajan mattoon hihasta käsin ja rakensi muutaman vaiheen jälkeen käsilukon.

Kisahotellissa, Gromada-lentokenttähotellissa suoritettu punnitus oli kokemus sinänsä. Poikien punnitus oli alkuvaiheessa melkoinen itäblokin sirkus, jossa kyynärpää- ja painikarkelot värittivät menoa ja tulevista vastustajista otettiin jo hiukan mittaa. Tämän pystyi välttämään sillä, että meni puntariin vasta myöhäisemmässä vaiheessa.

Toppatakkisia, painoaan pudottavia poikajudokoita vilisti kymmenittäin hotellin portaita ristiin rastiin. Missään en ole vielä nähnyt myöskään niin isokokoisia 50-, 55- tai 60-kiloisia kadettijudokoita, mitä Varsova tarjosi. Kisapuntari näytti suomalaisten mielestä alhaisempi lukemia, mihin on totuttu kotimaassa.

Täytyy hieman ihmetellä, että Suomen kadettien maajoukkue oli samaan aikaan 277 judokan Ruotsin SWOP-kilpailuissa, kun tarjolla olisi ollut - tunnin ja 40 minuutin lentomatkan päässä -selvästi tasokkaampi tasonmittari Euroopan huippujen sekaan. En sitten tiedä, ketä palvelee esimerkiksi tilanne, että suomalaiset ottavat Tukholmassa kolmoisvoiton yhdessä painoluokassa. Saman asian olisi voinut hoitaa vaikka kansallisessa kisassa kotimaassa.

Varsovassa tarjolla olisi mainio tilaisuus 1- ja 2-maajoukkueen edustajille punnita oma, todellinen iskukyky EM-kisoja ajatellen. Samalla näkisi omin silmin, mitä osa-alueita pitää oikeasti vahvistaa. Pohjoismaissa tai Virossa kilpaileminen ei mielestäni anna oikeaa kuvaa, missä eurooppalainen juniorijudo menee.

Huomion arvoista oli sekin, että ulkomaalaisilla kisaajilla näytti olleen paikan päällä henkilökohtainen valmentaja – toisin kuin pohjoismaalaisilla ottelijoilla. Turnauksen jälkeen järjestettiin kisahotellissa paripäiväinen randori-leiri, jonne jäi paikalle iso liuta tavoitteellisia, keskieurooppalaisia maajoukkuejudokoita.  

Voin suositella lämpimästi hyvin järjestettyä Varsova Judo Openia intohimoisille ja kotimaan kisoissa pärjänneille judokoille. Kannattaa lähteä matkaan sillä asenteella, että nauttii kaikista uusista kokemuksista, eikä maailma romahda, vaikka ottelut jäisivät yhteen.

Timo Uusitalo