Lue Lauran haastattelu täältä

Helsingin Kontulassa asuva Laura Jauhiainen on syntynyt vuonna 1994, mutta nuoresta iästään huolimatta on jo kokenut kilpailija. Hän aloitti judon 11-vuotiaana, eikä sitä aikaisemmin tunnustanut olleensa kiinnostunut judosta, vaikka Lauran äiti, Teija Meling oli ollut judossa nuoruusvuosistaan lähtien. Laura edustaa Tikkurilan Judokoita ja hänen painoluokkansa on -63 kg. Laura valittiin vuonna 2014 ainoana U21-ikäryhmästä Rion 2016 Olympiakarsintaryhmään.

”Äitini vei meidät yhdessä pikkuveljen ja kaverin kanssa tutustumaan judosalille. Aluksi nauratti, koska judopuvut näyttävät niin tyhmiltä. Ensimmäiset kerrat harjoiteltiin verkkareissa ja kun omat judopuvut vihdoin saatiin, ne tuntuivat kovin hölmöiltä pitää päällä, kuten aamutakkia.”

”Peruskurssini vetäjänä toimi Olavi ”Korkki” Korkia-aho. Äitini oli silloin apuvetäjänä. Treeneissä oli muistaakseni todella kivaa. Mutta treeneihin suoriutuminen oli rankkaa, vaikka treenikertoja oli vain yksi viikossa. Harrastin judon lisäksi myös pesäpalloa.”

”Kurssillamme ei ollut kaverini lisäksi muita tyttöjä. Lopettamiseni oli monesti todella lähellä, kun poikien kanssa harjoitteleminen ei tuntunut mukavalta. Sovimme äidin kanssa, että suoritan oranssin vyön ja sen jälkeen voin valita jatkanko vai haluanko lopettaa. Sopivasti ryhmänikin vaihtui ja sinne tuli uusia tyttöjä ja sain sieltä hyviä kavereita. Se sai minut jäämään judoon ja myös oppimisen ilo alkoi saada otetta minusta.”

”Huomasin kehittyväni aika nopeasti ja pojat alkoivat saada myös kyytiä. Kävin aluksi pari kertaa Junnu Cup-kisassa kokeilemassa kilpailemista ja sitten ensimmäinen ”oikea” kisani oli Kerava-Shiai. Minulla oli siellä neljä ottelua ja hävisin muistaakseni ne kaikki. En ollut asiasta kuitenkaan moksiskaan. Jälkeenpäin tajusin, että siellä oli tosi kovia nimiä vastassa.

”Jatkoin kisaamista ja nautin siitä. Sain niistä paljon kokemusta ja pärjäsinkin aika hyvin. Olin jo vuonna 2008 ensimmäisissä nuorten SM-kisoissani Helsingissä. Sanna Valtanen ja Solja Komulainen tulivat samaan pooliin vastaan ja hävisin molemmille. Toisessa poolissa vastus olisi ollut sopivampaa, kun olin heidät voittanut muissa kisoissa aikaisemmin. Mutta näissä kisoissa tieni katkesi alkuunsa. Sanna ja Solja olivat finaalissa, joten olisin ollut ehkä moraalinen pronssimitalisti J.”

”Vuoden 2009 nuorten SM-kisat menivät aivan eri malliin. Voitin silloin Suomen mestaruuden. Kehittymiseni oli siinä vaiheessa hyvällä tasolla ja uskon, että kyse oli enemmän lahjakkuudesta kuin kovasta työstä. Harjoitusmääräni olivat silloin aika vaatimattomia ja moni nuori siinä iässä pärjää lahjoillaan. Itse harrastin myös yleisurheilua, pesäpalloa, sulkapalloa ja sain näistä hyvän pohjan liikunnallisuudelleni. En ollut erityisen vahva, ketterä, nopea tai kimmoisa, vaan varmasti joku hyvä kombinaatio noista ominaisuuksista.”

”Henkinen kanttini alkaa olla hyvä myös tiukoissa tilanteissa. Vanhoja otteluvideoita katsellessani huomaan itsestäni pieniä paniikin tunteita, kun oli ollut häviöllä ja otteluaika oli loppumassa kesken. Tuli hutiloitua aika lailla.  Nyt huomaa, että olen kehittynyt näiden asioiden suhteen ja pystyn helpommin pitämään otteluni kasassa, vaikka ottelun alussa saattaisin olla pisteissä häviöllä. On vieläkin niitä tilanteita, joissa panikoin, jos esimerkiksi kaveri saa johtopisteen aivan ottelun loppusekunneilla.”

”Äitini on samalla valmentajani. Hänen kanssaan tehdään harjoitusrungot, voimaharjoittelut ja juoksuvedot. Harjoittelukertoja judo mukaan laskettuna tulee noin 10 viikossa. Äiti-tytär-suhde valmennuksessa toimii nyt hyvin. Teinivuosina yhteentörmäykset olivat hyvin yleisiä, kun en olisi halunnut kuulla häneltä arvostelua ainakaan judomatolla. Kotonakin tuli palautetta - mutta se kuuluu asiaan. Varmaan tuli myös annettua enemmän palautetta äidille, kuin olisi toiselle valmentajalle tullut annettua. En ole koskaan tosissaan ajatellut vaihtaa häntä toiseen valmentajaan. Hän on tukenut minua niin monessa asiassa.”

”Vaikka tavoitteenani on vasta vuoden 2020 olympiakisat, niin sain kutsun nykyiseltä Judoliiton päävalmentajalta tulla mukaan jo nyt maailmancup-kiertueelle. Näin saan arvokasta kansainvälistä ottelukokemusta varsinaisiin haasteisiini ilman menestyspaineita. Olen tällä hetkellä maailmantilastossa noin sijalla 90. Kilpailu kansainvälisellä tasolla on erittäin kovaa ja sen terävimpään kärkeen on todella paljon yrittäjiä. Olen seurannut Jaana Sundbergin otteita karsinnassa, ja vaikka hän on pärjännyt niissä hienosti, juuri tällä hetkellä ei olympiapaikka olisi tulossa.”

”Tokion olympiakisat ovat minun päätavoitteeni. Tokion olympialaiset ja judo ovat sellainen yhdistelmä, jonne kaikki judokat haluavat. En kuitenkaan elä pelkästään sille unelmalleni, vaan haluan myös opiskelemaan. Olen juuri menossa hammaslääketieteellisen pääsykokeisiin. Toki teen asiani siten, että ne palvelisivat parhaiten urheilullisia tavoitteitani ja koetan elää varsin ryhdikästä elämää. Kaverisuhteet ovat minulle tärkeitä, enkä halua elää eristyksissä vain unelmani eteen.”

”Rahoitus on todella haaste ja yleensä matkabudjetti täytyy pääosin saada itse kasaan. Sponsorituki on tiukalla – onneksi äiti osallistuu myös kuluihini. Judogissani olisi tilaa vielä mainoksille J. Olisi mukavaa tehdä yhteistyötä jonkun hyvän sponsorin kanssa. Pajulahdessa järjestetty sponsorointikoulutus avasi monen judokan silmät ja useat tekivät sen seurauksena facebook-sivut. Tein myös itsekin sellaisen.”

”Voitin ensimmäisen Suomen mestaruuteni yleisessä sarjassa tänä vuonna. Se tuntui hyvältä, mutta voitto tuli helpommin kuin osasin odottaa. Odotin finaalivastustajakseni Satu Lehikoista, mutta hän loukkasi polvensa alkuotteluissaan ja joutui keskeyttämään ottelut. Ikälän Anni oli myös sairaana. Näin tieni mestariksi tasoittui hieman.”

”Olin jonkin aikaa sitten Ranskassa leirillä ja seurasin heidän judokoidensa valmistautumista Ranskan mestaruuskisoihin. Siellä mestaruuskisoihin ei vaan ilmoittauduta, vaan niihin käydään kovaa karsintaa. Vain parhaat sitten selviävät sinne. Suomessa on vielä pitkä matka tälle tasolle. Varsinkin naisten osallistuminen on vähäistä.”

”Meillä on tulossa todella kovia nimiä, kuten Emilia Kanerva Kirkkonummelta. Hänellä on nyt kova voittoputki päällä myös kansainvälisesti. Hävisin viime vuonna SM-kisoissa hänelle yllättäen. Hän on todella paljon kehittynyt lyhyessä ajassa. Hävisin hänelle tänä vuonna niukasti joukkuekilpailussa. En ollut hyvin valmistautunut siihen otteluun ja keskittyminen jäi enempi edelliseen kultapäivään. Mutta kyllä hän voittonsa ansaitsi ehdottomasti. Hänellä on erinomaiset ominaisuudet päästä aina korkeimmalle tasolle asti. Naisjudokärkemme on kapea, mutta erittäin terävä”, lopettaa Laura Jauhiainen.

Vuoden 2015 saavutukset:

• SM, 25.4. Vantaa 1.
• Pan-American Open, 21.3. Buenos Aires 16.
• Montevideo Open, 14.3. Uruguay 16.

Muuta:

• Yhteensä 14 SM- ja PM-mitalia, joista mestaruuksia 8
• Menestystä useissa kansainvälisissä kilpailuissa
• Nuorten (U18 ja U21) EM-edustus 2009-2014
• Valittu 2011 ja 2014 Mäkelänrinteen urheilulukion TOP 10 -urheilijaksi judossa
• Kotisivu: laurajauhiainen.com

Haastattelu, teksti ja kuvat:

Jari Nurmi