Sinettiseuraseminaarin satoa

Tämän vuoden Sinettiseuraseminaari pidettiin viikonloppuna Katajanokalla. Tikkurilan Judokat on yksi Judoliiton 17 sinettiseurasta ja sitä kautta seuralla on oikeus lähettää osallistujia seminaariin. Tänä vuonna seminaariin toiminnanjohtaja Juha Turunen ja hallituksen jäsen Jarkko Heinonen menivät yli 200 muun osallistujan joukkoon.

Sinettiseura toiminta on lupaus laadusta, ja tämä toteutui myös seminaarin ohjelman  osalta. Nuori Suomi -järjestelmä esiintyy edelleen omalla nimellään vaikka se on järjestönä yhdistynyt uuteen liikunnan keskusjärjestöön Valoon. Pekka Nikulainen esitti Valon pelikirjan. Hän piti seuratoiminnassa tärkeänä ennakointia (leuka ylhäällä, katse riittävän kauas) sekä yhteisöllisyyttä. Kokemukset ruotsalaisesta suunnitusseurasta olivat opettaneet hänelle, että yhteisöllisyyden luomiseen tarvitaan vain rutiinit, aika ja paikka. Esimerkkinä hän kertoi suunnistusseuran joka viikkoisesta tapaamisesta kerhotalolla, jossa kaikki seuran jäsenet pääsivät kokoontumaan.

Erityistä mannaa oli tälläkin kertaa Sami Kalajan luento taidon kehittämisestä. Kalaja on luennoinut kamppailijoille ja judokoille aiemmin (siitä enemmän jutuissa Judon oppiminen on ongelmanratkaisua ja Nuoren hyvä harjoittelu). Kalajan mukaan oppimisen kolme keskeistä edellytystä ovat koettu taitavavuus, autonomian tunne kuten vapaus osallistua harjoittelun suunnitteluun sekä sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Liikunnan opettajana ja lukio rehtorina hän on todennut näiden olevan yhtälailla tärkeitä edellytyksiä työyhteisön toiminnalle ja oppimiselle.

Kalajan korosti että ihminen oppiii kaiken ikäisenä, mutta myönsi toki herkkyyskausien olemassaolon. Herkkyyskausi tarkoittaa, että on erityisen altis oppimaan jotain ominaisuutta. Tärkeimmiksi yksittäisiksi ominaisuuksiksi lasten harjoittelussa hän nosti tasapainon ja nopeuden, joiden perusta kannattaa luoda lapsuudessa.

Kalajan esitti keskeisiä taidon oppimisen periaatteita. Nykyaikaisen näkemyksen mukaan ei ole yhtä oikeaa suoritustekniikkaa, ei edes yksilön suorituksessa. Tähän tuli yleisökysymys, miten sitten arvostelulajeissa kuten taitoluistelu voidaan arvostella urheilijan suoritusta. Kalajan vastasi, että vaihtelussa voi olla kyse pienistäkin erossa, joita ei havaita päällepäin. Sen lisäksi jokaisen yksilöllinen liikejälki muokkaa lopputulosta joka tapauksessa. Jotta aivot oppivat käsittelemään pientä vaihtelua, tarvitaan suurtakin vaihtelua myös harjoittelussa. Vaihtelu mahdollistaa oppimisen. Tekemällä suorituksen eri tavoin saa aistimuksen siitä mikä toimii ja mikä ei. Kalaja tiivisti miten tullaan taitavaksi:

• Harjoittelemalla paljon

• Tekemällä vaihtelevia harjoituksia

• Näkemällä vaivaa oppimisen eteen

• Viihtymällä harjoituksissa.

Pasi Koski puhui aiheesta, miten sovittaa yhteen ammattimaisuus ja yritysmäinen tehoajattelu vapaehtoisuuden ja yhteisöllisyyden kanssa. Koski esitti, että aikakausille on tyypillistä yhden ajattelutavan vallitsevuus, joka tällä hetkellä myös urheilutoiminnassa on lähellä ekonomien ja juristien näkökulmaa. Samalla hän kysyi kannattaako toimintaan soveltaa vain yhtä näkökulmaa vai onko seuratoiminnassa mahdollista yhdistää erilaisia toimintatapoja. Nauloja kannattaa naulata vasaralla ja sahalla pitää sahata eli yhdistyksen toiminnassa tarvitsee yhdistää erilaisia toimintatapoja. Kosken mukaan urheiluseuran keskeinen tehtävä on yhdessä tekeminen ja hän oli huolissaan miten ilmapiirin käy seuratoiminnan muutospainessa. Lopuksi Koski esitti kaksi kysymystä: “Oletteko pohtineet, mitä Teidän seurassanne tehdään hyvän ilmapiirin ja yhteisöllisyyden hyväksi?” ja “Mitä sinä voisit tehdä yhteisöllisyyden kohentamiseksi?”

Jarkko Finni puhui lasten urheilun monilajisuudesta ja suositteli, etteivät urheiluseurat rajoittaisi liikuntaa muiden lajien parissa vaan päinvastoin rohkaisisivat siihen. Kilpaurheilun puolella on todettu, että suomalaiset huippu-urheilijat ovat olleet kilpatoiminnassa useassa lajissa 7-12 -vuotiaina. Jopa taitoluistelussa ja telinevoimistelussa on osa ollut mukana toisen lajin kilpatoiminnassa vaikka lajit itsessään edellyttävät suurta taitoharjoittelun määrää nuorena.

Illan päätteeksi vaihdettiin kuulumisia judoseurojen kesken. Osallistujat jakoivat toisilleen vinkkejä seuratoiminnan kehittämiseen. Jokainen mukana ollut judoseura tähtää "mustan vyön suoritukseen" toiminnassaan myös tatamin ulkopuolella.

Teksti ja kuva: Jarkko Heinonen