Urho Heikkinen – pienellä varrella, suurella sydämellä

Lue Urhon haastattelu Hakunilan dojolla 24.9.

Nuoresta iästään huolimatta Tikkurilan Judokoissa harjoitteleva piskuinen Urho Heikkinen on jo jonkinlainen tatamikonkari. Kolmannella luokalla koulussa opiskeleva Urho on ehtinyt koluta jo useita judoryhmiä. Ensin muksujudossa vierähti parisen vuotta leikinomaisen harjoittelun parissa ja sen jälkeen harrastus on jatkunut junioriryhmissä judopainotteisen tekniikkaharjoittelun myötä.

Urho on ehtinyt kilpailla useaan otteeseen ja etenkin Junnucup-kisoista on kannettu kultaa kaulassa roppakaupalla kotiin. Hän antaa monesti tasoitusta kilpakumppaneilleen kevyen painonsa ansiosta. Usein painoluokat alkavat lähes viisi kiloa painavammista kavereista, mutta siihen hän on jo tottunut. Sisu on kasvanut keveyden myötä. Urho ei ole koskaan huonolla tuulella harjoituksissa. Hänen positiivinen ja iloinen olemuksensa tuo valoa tatamille. Tästä syystä kaverit ovat äänestäneet Urhon kauden junioriksi. Se on suurin palkinto, mitä voi tämän ikäisenä saavuttaa.

Katso video treeneistä

Tässä Urhon haastattelusta kommentteja:

-         Judossa on kivaa kun saa heitellä kavereita ja saa kilpailla.

-         Harrastan myös jalkapalloa IHK:ssa (Itä-Hakkilan Kilpa). Se on hyvä seura. Ollaan pärjätty hyvin ja käydään usein turnauksissa. Päiväkodissa jo halusin aloittaa fudiksen. Puhuin asiasta äidille ja päätimme liittyä seuraan. Judosta on ollut jonkin verran hyötyä, kun osaan kaatua oikein kentällä, enkä loukkaannu helposti.

-         Olen Itä-Hakkilassa koulussa kolmannella luokalla. Pärjään siellä hyvin. Matematiikka on kivointa. Liikuntakin on mukavaa.

-          En vielä tiedä mitä minusta tulee isona. Asun Itä-Vantaalla ja minulla on paljon kavereita. Kotini on lähellä pallokenttää. Siellä tapaan kavereitani usein. Kaverit joskus kyselevät vyöarvostani, johon vastaan, että ”oranssi vyö mulla on”.

-         Tähtään judossa mustaan vyöhön. En tiedä milloin sen saanti tapahtuu. Kisoista tykkään, kun joskus voittaa ja joskus häviää. Käyn kaksi kertaa viikossa judoharkoissa. Ehdin judoharjoitusten jälkeen vielä jalkapallotreeneihinkin, kun pidän kiirettä pukuhuoneessa.

Kuvat ja teksti:

Jari Nurmi