Vapaaottelun hurmaa

Urheilua, showta vai molempia? Ainakin katsojia riitti ja tunnelma oli katossa.

Olin 8.5. lauantai-iltana poikani houkuttelemana katselemassa vapaaotteluiltaa Myyrmäen Energia-Areenalla. Olimme siellä hyvissä ajoin ennen otteluja ja ehdimme kierrellä katsomon ympärillä olleita myyntikojuja sekä käyttää myös ravintolan antimia. Porukka pääsi sisälle klo 17 ja ottelut alkoivat tuntia myöhemmin. Yleisö koostui selkeästi alan harrastajista, noin kolmikymppisistä miehistä ja huom. – myös naisista, joita oli mukana myös ilahduttavan paljon. Aivan pikkupoikia ja tyttöjä ei ollut katsomoissa, olihan laji sen verran kovaotteinen. Katsomossa näkyi myös joitakin tuttuja judokoita. Tilaisuus kiinnosti siis myös ”meikäläisiä”. Varovasti sanoisin, että katsojia oli yhteensä 1500 ja lippujen hintatasokeskiarvo siinä 35-40 €. Kotimainen Sali-TV-ohjelma sekä ulkomainen Ultimate Fighter ovat osaltaan luoneet kiinnostusta lajiin.

Otteluareena oli perustettu keskelle lattiaa ja ottelut käytiin lajiin kuuluvassa häkissä ”CAGE”. Häkin seinät oli tehty kanaverkosta, mikä piti ottelijat rajujenkin otteiden jälkeen häkin sisäpuolella. Häkin yläpuolella oli valaistusta ja äänentoistoa varten tehty teline, jossa moniväriset valot ja pumppaava show-musiikki huolehtivat tunnelmasta aina kun vähänkin siunaantui otteluvapaata aikaa. Ottelun aikana kaikuivat valmentajien ohjeet sekä yleisön kannustushuudot musiikin pitäessä taukoa. Viralliset kameramiehet olivat parkkeeranneet aivan häkin yläpuolelle kuvaamaan otteluita myös yläpuolelta. Kuva heijastettiin kahdelle puolelle hallia valkokankaille.

Otteluita käytiin kaikkiaan 10 kappaletta. Viimeinen ottelu oli pyhitetty illan pääkamppailulle, jossa suomalainen tosimies voitti ulkomaisen haastajan. Loppuhuipentumaa odotti koko katsomo eikä kenelläkään tullut mieleenkään lähteä aikaisemmin pois. Viiden ensimmäisen ottelun jälkeen pidettiin 20 minuutin väliaika, jonka aikana myös oluttarjoilu pelasi muutamasta pisteestä.

Otteluiden väliset esittäytymiset hoidettiin ammattikuuluttajan välittämänä ja jokainen ottelija esiteltiin meriitein sekä taustatietojensa mukaan. Osa oli harrastanut judoa, osa painia osa jujutsua ym. Monilla oli kokemuksia useista eri kamppailulajeista. Nämä taustat näkyivät myös käytännössä ottelijoiden ottelutyyleissä ja käytetyissä teknikoissa. Myös Puolaa Olympialaisissa edustanut herra oli mukana ottelemassa. Tosin hän kärsi niukan tappion suomalaiselle porvoolaiselle viikingille. Herra käveli häkin eteen judopuvussa mikä toimi samalla verryttelyasuna.

Katselin tilaisuutta myös hieman siltä kantilta, että mitä jos judokin voisi järjestää vastaavanlaisen näyteikkuna-tapahtuman vaikka show-mielessä? Olisihan se kiva, jos meidän kisaa olisi yhtä aikaa katsomassa 1500 maksanutta katsojaa. Parin viikon päästä samassa paikassa järjestetään judon Baltic Sea Open –turnaus ja optimistinakin ajattelen, että jos 300 maksanutta katsojaa per päivä saadaan lehtereille, niin hienoa. Näen kuitenkin selkeitä eroja noille tapahtumille. Ensinnäkin judokisamme on selkeästi urheilukilpailu. Se on amatööripohjainen, edelliseen verrattuna suuri tapahtuma. Siinä ei otella ilman paitaa ja tarjoilla olutta katsomolle. Kisoja on katsomassa myös judoa harrastavia lapsia ja ottelijoiden ikähaitari on nuorista aikuisiin. Tarjonta on laajaa ja painoluokkia, ikäryhmiä ja otteluita riittää kahdelle päivälle. Kisat käydään päivällä, ei illalla. Hyvä näin.

Kuitenkin judo voisi kokeilla vastaavaa tapahtumaa jollain muulla tavalla. Tuli mieleeni Max Jensen Memorial Cup, jossa kisataan kutsuttuna vain yhdessä painoluokassa, eli avoimessa niin miehissä kuin naisissa. Katsotaan kuka on Suomen kovin mies- ja naisjudoka. Tässä on selkeästi aineksia David/Goljat-asetelmalle. Tähän tapahtumaan kun varustettaisiin vastaavat puitteet kuin vapaaotteluillalle ja sarjavoittajille annettaisiin kunnon palkinnot ja arvostus, joka kantaisi koko vuoden. Kovimpien kasvot tehdään tutuiksi jopa median suuntaan erilaisten tapahtumien kautta. Miksei vaikka titteliä kantava osallistuisi Lastenklinikan kummitouhuun mukaan ym.

Judotatami olisi sieluni silmin sopinut kamppailuareenaksi häkin tilalle ja upeissa valoissa hohtavat valkoiset ja siniset judogit toisivat mukavaa värikkyyttä otteluihin. Kun olisi kyseessä show-muotoinen tilaisuus, judokisasäännötkin voisivat olla hieman muunneltuja. Esimerkiksi ottelu olisi 2-jaksoinen pienellä väliajalla varustettu. Saataisiin musiikkia myös ottelun väliin. Molemmat jaksot olisivat toisistaan riippumattomia, kuten painissa on nykyään. Voittaja selviäisi joko kahden jaksovoiton turvin tai tasajaksoin jatkoajalla. Ottelijoiden esittelyt ja taustatiedot selvitettäisiin selkeästi otteluihin tullessa. Otteluihin tullaan aina musiikin saattamana show-mielessä, persoonallisesti. Yleisöä kosiskellaan kannustamaan suosikkejaan ja vaikka pientä vedonlyöntiäkin voisi olla mukana.

Onko tämä vain päiväuni, vai joskus totta? Se jäänee nähtäväksi. Saahan sitä ihminen toki uneksia.

Kolumnin kirjoitti ja kuvat napsi Jari Nurmi