Vetäjäesittely 12/2009
9.10.2009
Esittelyssä vetäjät 45-48.
Vetäjäkortti #45
Essi Virtanen
Ryhmät: Sovellettu judo Nuoret
Keltavöinen Essi on Tikkurilan Judokoiden kasvatti ja hän saavutti keltaisen vyön 15.12.2005, Esa Niemen pitämissä vyökokeissa. Peruskurssin ohjasi silloin Leena Laaksonen. 12-vuotias Essi on iloinen, energinen ja luotettava judon harrastaja. Hänestä tuli ohjaaja äitinsä ja Manta Kokkosen pyynnöstä vasta muutama viikko sitten. Apuopettajana Essi on tarttunut heti toimeen ja päässyt oikeisiin opettamistilanteisiin mukaan. Tarkoitus ei ole jäädä seinäperunaksi seuraamaan mitä kokeneemmat opettajat puuhaavat. Essi harjoittelee itse Samurai 1-ryhmässä Tikkurilassa.
- Pidän ohjaamisesta, koska ryhmässämme on tosi hauskaa ja on kiva päästä opettamaan muita. Hankalia asioita ei ole vielä tullut eteeni. Yritän aina tehdä parhaani.
- Kivointa judossa on ollut saada uusi vyöarvo. Vielä tänä vuonna haluaisin suorittaa oranssin vyön.
”Haluan kiittää äitiäni Ulla Jalo-Virtasta, Mustosen Jania ja Mantaa hetkistäni judon parissa. He ovat opettaneet ja kannustaneet minua.”
”Paljastan, että haluaisin esteratsastajaksi, jopa Suomen huipulle asti."
Essi on myös saanut Tasavallan Presidentin myöntämän hengenpelastusmitalin vuonna 2008, joten turhasta tytöstä ei ole kysymys. Katso juttu! http://www.vantaansanomat.fi/Uutiset/Jutut/Paauutiset/Halonen-myonsi-Essille-hengenpelastusmitalin.”
Vetäjäkortti #46
Paula Toroi
Ryhmät: Tenavajudo
Mustavöinen (1dan) Paula on edustanut aina Tikkurilan Judokoita. Keltaisen vyönsä hän suoritti vuonna 1989 ja mustan vyön sitten 10 vuotta myöhemmin.
Notkea, rehellinen, ahkera, suorapuheinen ja iloinen Paula aloitti ohjaamisen oman kilpauransa ohella ja sen jälkeen on kokenut ohjaamisen luonnollisena jatkeena omalla judo-urallaan. Omat lapset ovat tuoneet motivaation luoda uusia ajatuksia vanhempi/lapsi-ryhmille sekä tenavien ohjaamiseen. Esikoinen Leo on jo vanha konkari näissä kekkereissä, vaikka ikää on vasta kaksi ja puoli vuotta. Nuorempi sisko, 1-vuotias Meri, aloittaa keväällä ryhmässä mukana. Valmentamisvastuuta tulee myös Hyvinkään Judoseuraa edustavasta Päivi Tolppasesta, joka ottelee sovelletun judon puolella.
- Aloitin Katin ja Helin (silloin Pitkäset) ”valmentajana” joskus kauan sitten, kun he aloittivat kilpailemisen. Lisäksi olen toiminut myös monissa ryhmissä ohjaajana, kuten mammajudossa ja tenavajudossa. Päivi Tolppasen henkilökohtainen valmennus alkoi vasta tänä vuonna. Kivoina vetäjämuistoina ovat mielessäni nuo pienet mukavat hetket kotisalilla, kun joku onnistuu ja iloitsee siitä. Mamma- ja tenavajudossa varsinkin omien lasten riemu palkitsee.
- Valmentamisessa on helpompaa kertoa mitä pitäisi tehdä, kuin viedä asia käytäntöön. Voisiko jopa sanoa, että valmentaminen on helpompaa kuin urheileminen?
- Negatiivisena asiana voisin mainita, että yleensä palautetta saa harvoin ja varsinkin liittovalmennuksessa se on yleensä negatiivista, vaikka hommat hoitaisi kuinka hyvin tahansa.
”Haluan kiittää edesmennyttä Veli Sissalaa. Minulla oli itse vaikeaa löytää valmentajaa. Veli auttoi minut alkuun ja olen siitä hänelle hyvin kiitollinen (tosin kiittäminen on nyt myöhäistä). Sen jälkeen aloitimme Mantan kanssa antoisan yhteistyön ja olen myös hänelle ison kiitoksen velkaa. Haluaisin nyt itse auttaa vastavuoroisesti jotain urheilijaa samalla tavalla.”
”Paljastan, että mansikka-aikana syön litroittain mansikoita päivittäin.”
Vetäjäkortti #47
Taija Virta-Koskela
Ryhmät: Pikku Samurai
Sinivöinen Taija aloitti judon Siuntion Keido-Kanissa vuonna 1980. Ari Grönholm, Hannu Ruuth ja Kaj Lindberg vetivät silloin peruskurssin. Samaisena vuonna keltainen vyö ripustettiin Taijan lanteille. Ari Grönholm toimi graduoijana. Tiukka, empaattinen ja nopea päätöksen tekijä Taija toi poikansa Tikkurilaan harrastamaan judoa vuonna 2007 ja vuotta myöhemmin hän liittyi itsekin seuraamme. Ohjaajakokemusta Tikkurilan puolella on kertynyt puolitoista vuotta. Siuntion ja Kirkkonummen ajoilta kertyi noin kymmenen vuotta. Hän oli myös auttamassa Hannu Ruuthia kun Kirkkonummen judoseuraa perustettiin.
- Ohjattavina minulla on ollut lasten lisäksi myös aikuisia. Pidän tätä nykyä eniten lasten ohjaamisesta tatamilla. Lapset ovat suoria ja olen itsekin suora tyyppi. Sairaanhoitaja-ammattinikin puolesta osaan olla luontevasti lasten kanssa.
- Olen vetänyt kerran ensiapukoulutuksen Tikkurilan Judokoille. Voin vetää toistekin, jos minua pyydetään. Pidän tärkeänä sitä, että ohjaajilla olisi hyvät ensiaputaidot ja saleillamme olisi ensiapulaukut kunnossa.
- Lasten kanssa ohjaamisessa pitäisi huomioida lasten yksilölliset tasot. Vaikka kuinka harjoiteltaisiin tosissaan, sen pitäisi olla leikinomaista. Jos näin ei menetellä, lapset helposti kyllästyvät ja lopettavat harrastuksen. Omat poikani ryhmässämme toimivat ”tuntosarvinani” asian suhteen. Upeimmat judokokemukset ovat ju-no-kata -leireiltä. Ju-no-katan harjoittelu on lempipuuhaani.
”Haluan kiittää Keido-Kanin perustajaa Ilse Stenius-Löfgreniä, Ari Grönholmia, Hannu Ruuthia ja Kaj Lindbergiä. He ovat minulle olleet tärkeitä judovaikuttajia.”
”Paljastan, että olen tanssinut jazztanssia melkein koko ikäni. Nyt tanssin Vantaan tanssiopistossa, alun perin tanssin Helsingin tanssiopistossa. Sitä harrastusta en aio koskaan lopettaa.”
Vetäjäkortti #48
Jari Havas
Ryhmät: Lasten ja nuorten peruskurssi
Vihreävöinen Jari aloitti judon Tikkurilan Judokoissa. Jo vuonna 1987 hän suoritti keltaisen vyönsä Seppo Kontion graduoimana. Laiska, rento ja motivoitunut Jari on toiminut ohjaajana muksujudossa ja lasten peruskursseilla. Vetäjäkokemusta on kertynyt noin kuusi vuotta.
- Kivointa vetohommissa on muksuilta tullut palaute. Se on viatonta ja suoraa. Kivaa on myös katsoa lasten pärjäämistä kisoissa. Vaikeita asioita olen joskus kohdannut tatamilla, kun vilkkaimmat lapset ovat karanneet matolta, aina salitilojen ulkopuolelle asti. Sieltä sitten palataan likaisin jaloin tatamille. Jos sattuu olemaan yksin vetovuorossa, niin harjoitukset saattavat kärsiä kaikkien kannalta.
- Kaikkein sykähdyttävimpänä judomuistona on jäänyt mieleeni veljeni Samun EM-pronssimitalin voittaminen. Olin puhelimitse yhteydessä otteluiden välissä Samuun ja koetin parhaani mukaan psyykata häntä aina jokaiseen otteluun. Mitali tuntui silloin tosi hienolta saavutukselta. Myös muistan lämmöllä toisen veljeni Arin sotilaitten SM-pronssin voitonhetket. Olin itse paikan päällä katsomassa.
”Haluan kiittää Ahvenaisen Mattia, kun hän pyysi minua monen vuoden tauon jälkeen takaisin matolle ja vetohommiin. Sen jälkeen innostuin taas lajista.”
”Paljastan, että olen harrastanut maalaamista ja piirtämistä. Olen maalannut maisemia hiilillä ja sain viime jouluna lahjaksi mummoltani välineet, mutta en ole vielä niitä avannut käyttöön. Viimeksi olen maalannut vanhempieni talosta kuvan, mutta siitä on kulunut jo viisi vuotta.”