Vetäjäesittely 15/2009
1.11.2009
Esittelyssä vetäjät 57-60.
Vetäjäkortti #57
Jouni Korkka
Ryhmät: Yleiset harjoitukset ja kata
Mustavöinen Jouni (4dan) aloitti judon Meido-kanissa vuonna 1971. Seuraavana vuonna hän suoritti keltaisen vyönsä, jonka graduoi Sandy Nyman. Auttavainen ja taustatukea antava Jouni aloitti aikanaan ohjaamisen jo Vantaan Budokain puolella nuorten ohjaajana 70-luvulla. Kun oma kilpailu-ura loppui, niin oli luonnollista jatkaa valmentajana ja samalla auttaa muita omien kokemusten myötä, antamalla taustatukea. Vetäjäkokemusta on kertynyt jo neljältä vuosikymmeneltä eri ikäryhmistä. Hän on toiminut myös kilpailijoiden henkilökohtaisena valmentajana.
- Pidän eniten vetohommista, kun saan menemään perille sellaisia asioita, joita itse pidän tärkeänä. On hienoa nähdä että kaverit ovat niitä imeneet itseensä ja olen samalla edistänyt judoa. Vaikeita asioita en ole kokenut mahdottomiksi, vaan otan ne haasteina vastaan. Kova työnteko palkitaan jossakin vaiheessa.
- Hienoimpia hetkiä ovat omien henkilökohtaisten valmennettavien pärjäämiset. Ensiksi tulee mieleeni Kallion Markon hienot suoritukset kisoissa. Myös se, kun olen itse oivaltanut jonkin asian ja on saanut sen onnistumaan myös käytännössä, esimerkiksi randorissa. Sellainen pieni hetki tuntuu erittäin hienolta.
”Haluan kiittää kaikkia judokoita, jotka ovat kuvioissa mukana. Meido-kanin aikaisista henkilöistä nostaisin esiin Korpiolat. Tikkurilan Judokoista Kontion Sepolle haluan antaa kiitosta. Hän on pyytänyt minua mukaan valmennus- ja kata touhuihin.”
”Paljastan, että jos en olisi aikanaan loukkaantunut, olisin halunnut edesmenneen Sissalan Velin kanssa osallistua veteraanien MM-kisoihin. Olen myös osallistunut veteraani-yleisurheiluun ja lajini ovat vauhditon korkeus, pituus ja kolmiloikka. Tulokset yli 50-vuotiaissa 144 cm, 272 cm, 784 cm. Kesäisin melonta kajakilla on ollut hyvä harrastus ja vastapaino nykyajan kiireelle.”
Vetäjäkortti #58
Seppo Kontio
Ryhmät: Kata
Mustavöinen Seppo (4dan) on aloittanut judouransa Kajaanin Judokerhossa 1970-luvun alkupuolella. Seppo muistelee, että Harry Halttu on myöntänyt hänelle keltaisen vyön, koska Harryllä oli seurassa graduointioikeudet. Valmentajana vaativa Seppo on toiminut ohjaajana jo vuodesta 1976 ja valmentaminen on jatkunut katkeamattomasti aina näihin päiviin asti. 70-luvulla hän vastasi Kajaanin Judokerhon nuorten valmennuksesta. 70-luvun lopulla hän käväisi Helsingissä opiskelun vuoksi työharjoittelussa ja vuonna 1981 tuli muutto lopullisesti Helsinkiin. Chikaran ja judoliiton harjoitukset tulivat näihin aikoihin tutuiksi. 1982 vuoden loppupuolella hän siirtyi Tikkurilan Judokoihin, jossa avautuivat nuorten valmennuspäällikön sekä myöhemmin seuran valmennuspäällikön toimet. Seppo on urallaan valmentanut monta huippukisaajaa kansainväliselle tasolle.
- Mukavimmat palautteet ovat valmennuksessa tulleet, kun valmennettavat menestyvät. Se on valmentajan ”palkkio”. Kajaanin B- ja C-juniorit pärjäsivät Shonen-Shiai –kisoissa aikanaan hienosti. Myöhemmin myös Tikkurilan juniorit toistivat tempun vuonna 1985. Silloin Tikkurilan Judokat oli Suomen paras seura junioreissa. Myös 1988 Kimmo Kallaman nuorten EM-hopea ja Timo Peltolan menestykset ovat hienoina muistoina mielessäni.
- Valmennettavien loukkaantumiset ovat olleet urallani alamäkiä. Minua myös harmittaa se, jos ei pysty toimimaan valmennettavaansa kohtaan riittävän ammattimaisesti. Onneksi on tullut nykyisin tuo kata-harjoittelu mukaan, jossa voin olla avuksi. Suomessa katassa on suhteellisen kova taso, koska kotimaisissa vyökokeissa vaaditaan katan näyttäminen.
”Haluan kiittää kaikkia kollegoitani ja senseitä Kajaanin ajoilta sekä täältä Tikkurilasta. Kenenkään nimeäminen on tässä vaiheessa erittäin vaikeaa. Myös liittovalmentajat ja entiset valmennettavat kuuluvat mukaan listalleni.”
”Paljastan, että olen ikäni harrastanut monipuolisesti eri urheilulajeja. Olen intohimoisesti harrastanut etenkin jalkapalloa. Olen toiminut poikani joukkueen valmentajana ja työpaikallani olen perustanut futsal-kerhon. Olen suorittanut myös palloliiton B-valmentajatutkinnon.”
Vetäjäkortti #59
Aki Kinnunen
Ryhmät: Pikku Samurai
Sinivöinen Aki on Tikkurilan Judokoiden kasvatti. Hän aloitti harrastamisen vuonna 1993. Nisulan Aino toimi alkuaikojen ohjaajana ja Akilla on hyvät muistot niistä ajoista. Keltaisen vyön graduoi vuotta myöhemmin Seppo Kontio. Rauhallinen, määrätietoinen ja kilpailuhenkinen Aki tuli ohjaajaksi, kun oma kilpailu-ura alkoi jäädä taka-alalle ja Niemen Esa ja Helinin Kari sopivasti pyysivät apuohjaajaksi. Ohjaajakokemusta on kertynyt yhteensä nelisen vuotta lapsiryhmien parissa.
- Pidän ohjaamisesta kun lapset kehittyvät ja se motivoi samalla itseäni eteenpäin. Samalla oppii myös itse kun opettaa muita. Itse en enää judoharjoituksissa harjoittelemassa juuri käy. Isoin haaste opettamisessa on, että saa lapset kuuntelemaan ja saada oppi perille. Toiset lapsista ovat villimpiä kuin toiset ja heidät tulee saada motivoitua kuuntelemaan.
- Hienoin muisto omalta kilpauraltani on aluemestaruus junioreissa. Nykyisin nautin näistä vetohommista. Kun ensimmäisen ryhmäni kokelaat saivat keltaiset vyöt ja olin itse vasta 16-vuotias vetäjänalku, niin se lämmitti.
”Haluan kiittää Nisulan Ainoa, Mickelssonin Peteä ja Ylikännön Markoa judollisesta ohjaamisestani. Kiitos kuuluu myös muille entisille valmentajilleni.”
”Paljastan, että harrastan thai-nyrkkeilyä. Olen ollut mukana siinä pari vuotta. Seurani on Combad Academy ja se toimii Helsingissä.”
Vetäjäkortti #60
Tuomo Kinnunen
Ryhmät: Pikku Samurai
Sinivöinen Tuomo aloitti judon 1993 Tikkurilan Judokoissa. Keltaisen vyön hänelle myönsi Peter Mickelsson. Rauhallinen ja sosiaalinen Tuomo ei ole koskaan ollut kiinnostunut kilpailemisesta. Päästäkseen eteenpäin judossa, ohjaajana toimiminen tuntui mielekkäältä tavalta edetä mukavassa harrastuksessa. Valovoimainen Tuomo pitää erityisesti lasten kanssa toimimisesta ja ohjaaminen on pitkälti sen vuoksi tapahtunut lapsiryhmissä, 6 – 15-vuotiaiden parissa. Ohjauskokemusta on kertynyt jo noin seitsemän vuotta.
- Muistaakseni Mickelsonin Pete pyysi minut aikanaan mukaan näihin hommiin. Mukavaa on seurata, kun lapset oppivat nopeasti ja heistä näkyy aidosti onnistumisen ilo. Lapset ovat peruspositiivisia ja jos joku hankalampi tapaus on liittynyt ryhmään, niin ryhmässä toimiminen itsessään kasvattaa lasta ja ryhmä muokkaa hänetkin ajan kanssa toimintaan mukaan. Pitää vain olla kärsivällinen.
- Päällimmäisenä judo-urallani tulee mieleeni mieluisat JFO:n toimitsijahommat, sekä vyökokeissa onnistumiset.
”Haluan kiittää Mickelssonin Peteä kannustamisesta ja tukemisesta judon parissa. Hän on myös graduoinut useimpia vöitäni.”
”Paljastan, että olen uhrannut lähes kaiken vapaa-aikani kouluprojektiin, jossa rakennamme hiilikuituista, sähköllä toimivaa urheiluautoa. Sen pitäisi valmistua ensi vuonna. Projekti on tähän mennessä kestänyt kolme vuotta. Autosta on tarkoitus saada katuliikenteeseen uusi menopeli, jossa on akkuja 600 kiloa ja kiihtyvyys nollasta sataan vaivaiset viisi sekuntia.”