Vetäjäesittely 17/2009
18.11.2009
Esittelyssä vetäjät 65-68.
Vetäjäkortti #65
Peter Mickelsson
Ryhmät: Kuntojudo, Kata
Mustavoinen (4dan) Pete aloitti judon Meido-kanissa vuonna 1973. Alkeiskurssia vetivät silloin Timo Purjo, Heikki Lähteenkorva ja Jim Wikberg. Keltaisen vyön Petelle myönsi siihen aikaan vielä ruskeavöinen Timo Purjo. Velmuilija sekä huumorintajuinen Pete rupesi ohjaamaan jo vuonna 1976. Ensin hän ryhtyi apuohjaajaksi ja myöhemmin päävastuulliseksi vetäjäksi. Armeija-aikaan treenejä tuli vedettyä parikin kertaa viikossa, koska Meido-kanin Kari Lokkinen, armeijan palkkatyöläisenä pystyi asian mukavasti järjestämään. Peten treenit olivat Meido-kanin aikaan kovassa suosiossa varsinkin nuorten kilpailijoiden keskuudessa. Vetäjänä kovasti kiitelty Pete on ohjannut treenejä yhtäjaksoisesti jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
- Tänä vuonna omat treeninvedot ovat jääneet vähiin, koska olemme Laitisen Artun kanssa keskittyneet kata-harjoitteluun. Siihen uppoaa paljon aikaa useampana päivänä viikossa.
- Minua lämmittää kovasti, kun oppilaani osaavat ja ovat pärjänneet kisoissa. Myös se, kun joku oppilas oppii jonkun tekniikan lähes täydellisesti.
- Joskus pidin nage no kata -leiriä ja yritin näyttää uchi-mataa, mutta en saanut sitä toimimaan ollenkaan. Se harmitti! Joku otti videolle tekniikkaa ja mikään ei onnistunut. Uke oli vieras ja osaksi epäonnistuminen meni sen piikkiin. Silloin kyllä nolotti.
- Hienona muistona nostaisin vuoden 1976 miesten SM-kisat. Voitin pronssiottelussa Matti Rehtolan ipponilla. Piti oikein käydä tuomaripöytäkirjasta tarkistamassa millaisella tekniikalla voitin?!
”Haluan kiittää Timo ja Kyösti Korpiolaa sekä Heikki Lähteenkorvaa. He ovat potkineet minua eteenpäin ja opettaneet paljon. Ei pidä myöskään unohtaa Jorma Kivistä, mutta hänen roolinsa oli hieman erilainen.”
”Paljastan, että toivoisin pääseväni pariksi viikoksi käsivarren Lappiin laskemaan kanootilla pitkin Läpäs Enoa ja vielä hyvän kaverin kanssa. Olen käynyt siellä kalassa ja siellä on upeita paikkoja.”
Vetäjäkortti #66
Jussi Kiviluoto
Ryhmät: Sijaisvetäjä
Sinivöinen Jussi on aloittanut judon Tikkurilassa kuutisen vuotta sitten. Peruskurssin veti Paavo Häkkinen ja keltaisen vyön graduoi Veli Sissala. Rauhallinen ja joskus hieman itsepäinen Jussi mieltää itsensä ohjaajien lomittajana. Jos tarvitaan sijaista lapsi- tai nuorisoryhmään, niin Jussia voi pyytää avuksi. Ohjaajana hän on toiminut parisen vuotta. Pohjalaista murretta haastavalla Jussilla on kokemusta seitsemän vuoden ajalta painista ja käsivarsiheitto ”ippon-seoi-nage” toimii myös ilman judogia. Painiseura oli aikanaan Peräseinäjoen Peto.
- Ohjaaminen ja toiminta nuorten kanssa on mukavaa. Koetan opettaa niitä asioita joita itse osaan. Joskus treenien veto voi olla hankalaa, jos lapsia ja nuoria on yli 30 tatamilla ja olen ainoa vetäjä. Olen kuitenkin pärjännyt niissäkin tilanteissa aika hyvin.
- Mukavimpana muistona judoajaltani nostaisin alempien vöiden mestaruuden Hakunilassa, painoluokassa alle 73 kg. Se on ollut ainut kilpailuni johon olen osallistunut. Aion mennä vielä joskus uudestaan kilpailuihin, kunhan saan vähän treeniä alle.
”Haluan kiittää Jouni Korkkaa ja Mustosen Hannua hyvästä opetuksesta ja avusta.”
”Paljastan, että tähtään judon ”kyläkisoihin”. Se on haaveena ja myös toteutan sen. SM-tasolle en enää kykene, mutta näissä pienemmissä kekkereissä aion taas koittaa onneani.”
Vetäjäkortti #67
Pekka Väyrynen
Ryhmät: Perhejudo
Mustavöinen (1dan) Pekka on vetänyt aikuisten alkeiskursseja noin 10 vuotta ja kaiken kaikkiaan vetäjäkokemusta on kertynyt jo 15 vuotta. Koko judouransa ajan, vuodesta 1982, hän on edustanut Tikkurilan Judokoita. Alkeiskurssin veti silloin Yrjö Salsoila. Rauhallinen, pitkäjänteinen ja hyvä kuuntelija Pekka on ollut myös yksi kuntojudon pioneereista. Alkeiskurssien jälkeen keltavöisten aikuisten oli vaikea siirtyä suoraan yleisiin harjoituksiin ylempien vöiden joukkoon ja heidän lopettamiskynnyksensä oli matala. Piti keksiä jokin välimuoto kurssin jatkumoksi ja syntyi kuntojudoryhmä. Nykyinen kuntojudo on kehittynyt niistä ajoista roimasti eteenpäin.
- Näin aikuisiällä lajin aloittaneena totean, että eniten minuun ovat vaikuttaneet ensimmäiset vetäjäni. Lajin omaksuminen ja asenteet tarttuvat voimakkaimmin heti alussa. Ari Teerioja veti pitkään kursseja ja sain häneltä tietynlaisen judollisen mallin. Kannan sitä mukanani vieläkin. On erittäin tärkeätä panostaa alkeiden opettelijoiden ohjaamiseen. Näin luodaan vahva pohja tulevalle judo-uralle. Muun muassa dojo-käytös on sellainen arvo, jonka peruskivi muurataan kurssilla.
- En ole koskaan ollut sinut lasten ja nuorten vetäjänä. Vaadin ehkä liiaksi aikuismaista otetta harjoituksiin. Siksi tunnen mielekkäämmäksi olla aikuisten parissa. Vetäjänä palkitsevinta on, kun samalla oppii myös itse. Kun menen joukon eteen kertomaan kuinka asiat tehdään, niin se pakottaa myös itseäni valmistautumaan hyvin. Teknikoille on monia opetustapoja. Joskus joutuu näyttämään asioita monelta eri kantilta, jotta asian saisi menemään perille. Tekniikoille ei ole olemassa yhtä totuutta, vaan niitä on monta!
- Mukavimpana muistona puheenjohtaja-aikanani juttelin erään pikkujudokan kanssa kaikenlaisia asioita tataminlaidalla. Kaveri lähti siitä jonnekin ja palasi takaisin ja kysyi: ”omistatko Sä tän judoseuran?”
”Haluan kiittää Teeriojan Aria. Olen paljon omaksunut häneltä judollisia periaatteita. Tatamin ulkopuolelta, hallituksen aikaisista kavereistani haluan kiittää Seppo Kontiota.”
”Paljastan, että harrastan vanhoja autoja. Minulla on kaksi harrasteautoa. 1979-mallinen SRC Mersu ja 1956-mallin Oldsmobile.”
Vetäjäkortti #68
Samir Ferhan
Ryhmät: Samurai 3
Mustavöinen (1dan) Samir on aloittanut judon Algeriassa, Oranin kaupungissa noin 11 vuotta sitten. Oran sijaitsee lähellä Marokon rajaa. Oranissa on paljon Algerian judomestareita. Hänellä on kokemusta japanilaisesta koulusta. Siellä sai hyvää judo-opetusta ja samalla oppi myös japania. Hän suoritti kotimaassaan ruskean vyön puolentoista vuoden harjoittelun jälkeen. Mustaan vyöhön meni aikaa kolme vuotta. Algeriassa saattaa saada mustan vyön jo vuoden harjoittelun jälkeen. Pitää harjoitella todella paljon ja omaksua asioita nopeasti. Samirilla on vetäjäkokemusta kertynyt noin vuoden verran. Algeriassa hän keskittyi pelkästään omaan harjoitteluun ja hän on aloittanut ohjaamisen vasta Suomessa.
- Parasta judossa on kun tunnen olevani kotonani tatamilla. Se on kuin omassa keittiössäni tekisin ruokaa. Siitä vain tykkää niin paljon. Ihmettelin kun tulin Suomeen harjoittelemaan, että treenit voivat kestää vain tunnin. Kotimaassani ne kestivät vähintään kaksi tuntia ja ensimmäinen tunti tehdään pelkästään fysiikkaharjoituksia. Täällä täytyy mennä ns. suoraan asiaan! Pitää myös tehdä paljon kotitehtäviä, kun tatamiaika on lyhyempi. Hienoa on, että seurassa kasvaa nyt uutta kilpailevaa sukupolvea. Haluaisin auttaa heitä, jos suinkin pystyn.
”Haluan kiittää Tikkurilan Judokoita! Sain hienon vastaanoton seurassa ja mahdollisuuden päästä kansainvälisiin judokilpailuihin mukaan. Esa Niemi toivotti minut tervetulleeksi ja olen iloinen, että valitsin tämä seuran.”
”Paljastan, että olen pärjännyt joskus Algerian mestaruuskisoissa. Olen voittanut hopeaa sekä pronssia. Unelmoin pärjääväni kisoissa myös Suomessa ja kansainvälisellä tasolla.”